Tämä onkin ensimmäinen matkakertomukseni.

Tästä jännitys alkaa, istun Helsinki-vantaan kentällä jännittyneenä ensimmäisestä noususta.

Ensimmäinen lento meni ja nopeasti. Kone ei ollut mikään jättisuuri. Mutta en paljoa pelännyt. Itkeä taisin nousun ajan...

Saksassa oli kolmisen tuntia odotusaikaa. Kävimme kahvilla ja kiertelimme terminaalia. Se olikin iso ja tuntui kauppoja ja kahviloita olevan.

Tässä ylhäällä tämä iso kone joka lensi New Yorkiin meidät. Huomaa tuo pikkuruinen mies... Nyt kyllä jo pelotti. Kone tuntui rullaavan ikuisuuden kiitoradalla ennenkuin jaksoi nousta ylös. Lento oli kyllä vakaata. Atlantin yllä ja ennen laskeutumista ja sen aikana oli jonkin verran turbiineja. Se ei tuntunut kivalta. Laskeutuminenkaan ei ollut ihan puhdas. Kokemus sekin. Kone sisältä siisti, henkilökunta ystävällistä ja ruokakin hyvää.

Maahan tulo tarkastus pelotti huonon kielitaidon takia. Mutta jonotettuamme hetkisen pääsin ekana luukulle. Siellä olikin vastassa oikein lupsakka ja vitsikäs nuori amerikkailainen joka toivotti minut tervetulleeksi amerikkaan. Vitsaili ja kertoi olevan hyvä sää yms. Kyseli helppoja, osasin vastata ;) Jani tuli mun jälkeen. Kysyi Janilta että onko tuon poikaystävä. Olin kuulemma kertonut jostain häikästä koneessa, oli riehunut appelsiinin kanssa. siis vitsaili Janillekin tuo heppu. Oli ihana tulla amerikkaan!

Elsillä ja Jerellä ei ollut ihan näin hauska vastaanotto, mutta maahan pääsivät. Sitten haimme laukut. Kaikki tulivat ehjinä perille. hetken mietimme minnepäin siitä. Ei ollut mitään opasteita. Kaksi miestä seisoi yhdellä portilla. Toinen sanaa sanomatta tiukka tuima ilme viittoi ja stoppasi meidät. Toinen onneksi huitoi valkoista lappua. Siispä meidän piti antaa yhdet laput. Ihme äijä. Ensin yliystävällinen ja tosi mukava mies vastassa, sitten vastakohta. Totesimme tämän useamminkin, näyttävät helposti tunteensa, ja ovat on-off ihmisiä.

Pääsimme hyvin airtrainille ja siinä työntekijä opasti meidät väärään junaan, vaihtoehtoja kun kaksi. No menimme Jamaica aseman sisasta howard beachille. se oli aika järkky. asema ei niin siisti, eikä talotkaan vastannut ihan sitä glamouria mitä odotin ;) Metromatka sujui mukavasti. sattumalta tuli viereen nuori kanadalais pari joka tulossa helgingistä.

Toisessa päässä hetken ihmeteltyä kartasta, tuli jo ensimmäinen amerikkailen kysymään tarvitaanko neuvoa. En koskaan unohda sitä hetkeä kun nousimme portaat ylös väsyneinä matkasta hiostavan kuumalle kadulle, ilma varmasti 33 astetta. Väkeä vilisi järkyttävän paljon ja talot nousivat valtavan suurina. Hieno hetki!

Hotelli oli ihan nurkassa. Hetken levättyämme ja vaatteet vaihdettua lähdimme Times Squrelle päin kävelemään ja ihmettelemään. Talot hienoja, korkeita ja ruuhka-aikaan ihmisiä ja takseja riitti.